We Are Travels: Kuvapäiväkirja Italian viinimatkalta iPhonen linssin läpi

groupfotoJPG.JPG

Viinitie tarjosi minulle tilaisuuden lähteä syksyn sateiden keskellä tutustumaan aurinkoiseen Italiaan muutamalle eri viinitilalle Venetoon. Minulta ei tarvinnut kahta kertaa kysyä, haluanko lähteä mukaan - TOTTAKAI! Matkakavereiksi sain Viinitieltä Katin ja Karoliinan, Story-ravintoloiden Jennin ja Piian, Tavastialta Ninan ja Kaisan, Kellohallilta Heidin ja Karusta Fannyn. All girls dream team siis! 

Erään syyskeskiviikon sateisen aamupäivän vietimmekin siis lentokoneessa Oslon kautta Venetsiaan. Venetsiassa päivä avautui aurinkoisena ja lämpimänä: lähes +20 astetta, ihanaa! Jakauduimme kahteen porukkaan ja nappasimme vuokra-autot alle. Edessä oli muutaman tunnin ajo matkamme ensimmäiselle viinitilalle. 

 Innokkaat matkalaiset, Kaisa, Piia ja Jenni

Innokkaat matkalaiset, Kaisa, Piia ja Jenni

Castelvetro di Modenassa sijaitsevalla, lambruscoa valmistavalla Corte Manzinilla pääsimme tutustumaan viinintekijä Enricon johdolla niin viiniköynnöksiin, viinehtimöön, varastoihin kuin itse viineihinkin. Iltamme huipentui illalliseen viinitilalla. Perhetilalla työskentelee koko perhe ja illallisen olivatkin valmistaneet Enricon sisarukset ja vaimo. Käsintehdyt pikkuruiset tortellinit lihaliemessä vievät kielen mennesään! Illallisemme juomapuolena maistelimme tilan viinejä. Vaikka Lambruscon maine on ollut hieman kyseenalainen, kuului ruokailun aikana pöydän äärestä lähinnä vain ihastuneita huokailuja. Yövyimme Corte Manzinilla ja aamiaisen jälkeen jatkoimme tutkimusmatkaamme eteenpäin. 

 Corte Manzinin tilan majoitusrakennu

Corte Manzinin tilan majoitusrakennu

 Enrico Manzini kertomassa viinin valmistuksesta köynnösten kupeessa

Enrico Manzini kertomassa viinin valmistuksesta köynnösten kupeessa

 Pikkuruisia rypäleitä suoraan köynnöksestä

Pikkuruisia rypäleitä suoraan köynnöksestä

 Maistiaiset suoraan tankista

Maistiaiset suoraan tankista

Seuraava määränpäämme oli San Cassianon tila Valpolicellassa. Matkamme varrella oli kuitenkin sopivasti Soaven kylä, joten pysähdyimme siellä myös! Kävimme Soavessa viinitastingissä maistelemassa muutamaa Soaven pientuottajan valkkaria ja kuoharia. Toki kun Italiassa kerran olimme, piti myös ennen ajomatkan jatkoa käydä gelatolla - kahdesti!

 Soaven sisäänkäynti keskittyi olennaiseen

Soaven sisäänkäynti keskittyi olennaiseen

 Soaven ihania pikkukatuja

Soaven ihania pikkukatuja

 Tastingiä ravintolassa!

Tastingiä ravintolassa!

 soavetasting

soavetasting

espresso-gelato.JPG

Iltapäivällä saavuimme vuoren rinteellä, noin 300 metrin korkeudella sijaitsevalle San Cassianon tilalle. Tilalla valmistetaan valpolicellaa, ripassoa ja amaronea. Meitä vastassa oli viinintekijä Mirko Sella vaimoineen. Kävelimme ylämäkeä viiniköynnösten vierellä rypäleiden kuivaamoon: amaronen valmistuksessa käytetään puolikuivattuja rypäleitä. Puolikuivatut rypäleet olivat ihan hurjan makeita! Kuivaamon jälkeen kävelimme viinehtimöön. Tynnyrit riveissään olivat valtavan kauniita!

 San Cassianon köynnöksiä

San Cassianon köynnöksiä

 Mäkeä ylös kuivattamoon!

Mäkeä ylös kuivattamoon!

 Wine in the making

Wine in the making

Koko kierroksen ajan meidän touhujamme seurasi perheen koira, joka vahti ja odotti, että myös porukan viimeiset tulevat mukana, ennen kuin taas kiri porukan kärkeen. Viimeisenä edessä oli  tasting. Viinin ja juustontäyteisen tastingin jälkeen pakkailimme autoa hetken. Viinialan ammattilaiset viinitilalla - mukaan lähti laatikoittain viiniä! Tilalla tehdään myös oliiviöljyä ja tämän vuoden sadonkorjuu oliivien osalta alkoi juuri meidän vierailupäivänämme.

 WIne dog

WIne dog

 San Cassianon rypäle

San Cassianon rypäle

San Cassianosta kiirehdimme jo seuraavaan paikkaan Bassanon kylään. Contra Soardan tilalla meitä odotti illallispöytä. Huikean, tilan omista antimista valmistetun illallisen ajan meistä piti huolta viinintekijä Marcello Gottardi. Tilan on alunperin perustanut hänen isänsä perheyrityksenä, ja poika peri isältään viinintekijän tittelin pari vuotta sitten. Illallisen jälkeen vetäydyimme yöpuulle läheiseen majataloon odottamaan seuraavan päivän viinitilakierrosta. 

 Contra Soardan upeat maisemat!

Contra Soardan upeat maisemat!

contrasoardamaisema3.JPG

Contra Soardan luomutila on vuorenrinteellä ja alaspäin avautuvat näkymät olivat uskomattomat! Saapuessamme aamupäivällä tilalle, tuijottelimme hämmentyneinä maisemia: miten täällä voikaan olla näin kaunista! Meitä vastaanottamassa olivat isä Mirco ja poika Marcello ja perheen neljä koiraa. Shown varasti vain 4 kuukauden ikäinen pieni Bianchetta. Paikallisen rypälelajikkeen mukaan nimetty söpöläinen touhusi jaloissamme innolla! Pääsimme kierrokselle viinehtimöön saman tien. Meneillään oli juuri mehun ja kuorien erottelu, ja pääsimme maistamaan muutamaa viiniä jotka olivat seuraavaksi menossa pullotukseen. Tilalla asusteli vapaina myös kanoja, hanhia ja kolme aasia! Kukko kiekui keskellä päivääkin ja hanhet kaakattivat kiertäessään viiniköynnöksiä. Pienen pieni osa köynnöksistä oli itse asiassa luovutettu vain kanoille ja hanhille: ne syövät rypäleet pensaista ja viinitekijät ovat päättäneet antaa lemmikkienä vain nautiskella niistä! Kierroksemme päättyi taas tastingiin, jossa pääsimme maistelemaan valko- ja punaviinejä. Lähtiessämme taas pakkailimme autoa uudestaan - lisää viiniä mukaan! 

 Mehu ja kuoret erilleen!

Mehu ja kuoret erilleen!

 Marcello, the happy winemaker!

Marcello, the happy winemaker!

 Iloiset tutkimusmatkailijat

Iloiset tutkimusmatkailijat

Contra Soardalta suuntasimme kohti Proseccoa. Edessä oli ensin lounas Mianen kylässä, kehutussa Gigetto -ravintolassa. Ajoimme perille mutkaista ja kapeaa vuoristotietä upeiden maisemien saattelemana. Ravintolaan päädyimme saamiemme suositusten perusteella: ravintolalla oli kuulemma valtavan arvokas ja laaja viinikellari! Ruokailun jälkeen (ja taivaallisen ihanan tiramisun), pääsimme tuonne viinikellariin tutkimaan. Ja voi että, minkälainen viinikellari se olikaan! 48 000 pulloa, juomia laidasta laitaan, vanhin pullo vuodelta 1923 ja kallein hinnaltaan noin 200 000€! Viinikellarissa pääsimme sopivasti vielä maistelemaan Sorelle Broncan Particellaa, seuraava kohteemme kun oli juuri Sorelle Broncan tila.

 Mutkaisen matkan varrelta

Mutkaisen matkan varrelta

Sorelle Broncalla meitä oli vastaanottamassa toisen perustajan tytär. Viinitila on perheyritys ja sen perustajat ovat kaksi sisarta - siitä tulee myös nimi Sorelle Bronca, Siskoset Bronca.

Sorelle Broncalla pääsimme uppoutumaan viinehtimökierroksen jälkeen kuplien maailmaan ja tastingissä maisteltiinkin useampaa proseccoa. Illan hämärtyessä taas pakkailimme autoa uuteen uskoon - josko vielä mahtuisi pari pulloa…

SorelleBronca.JPG

Sorelle Broncan jälkeen majoittauduimme läheiseen majataloon ja lähdimme illalliselle paikalliseen ravintolaan. Illallisen pääpaino oli seurustelussa ja naurussa, ja sitä meidän mimmiporukalla kyllä riitti! Posket kipeinä vetäydyimme illallisen jälkeen yöpuulle. Seuraavana päivänä oli edessä vielä yksi tila, muutaman tunnin pyrähdys sinne kuuluisaan veden keskellä kelluvaan Venetsiaan ja lopulta lentokentälle kotimatkaa varten. 

VIimeinen kohteelle oli Veneton Cessaltossa sijaitseva luomutila Terre di Marca. Tämä oli reissumme kohteista suurin ja eniten viiniä tuottava tila. Pääsimme tutustumaan tilan toimintaan, minkä jälkeen lounastimme tilan viinintekijän Giovannin seurassa läheisessä ravintolassa. Ravintolassa shown varasti kuitenkin ravintolan keittiömestari persoonallaan: kuvittele italialainen, hyväntuulinen, valtavilla viiksillä varustettu kokki jonka kädet viuhuvat puhuessa ympärillä! 

vikamesta.JPG

Ruokakoomassa lähdimme ajamaan kohti Venetsiaa. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme lentokentälle, johon jätimme auton ja hyppäsimme Venetsiaan vievään veneeseen. Seikkailimme Venetsian pienillä ja sokkeloisilla kujilla muutaman tunnin, lähetimme postikortit kotiin ja joimme rannassa Aperol Spritzit ennen matkaa takaisin lentokentälle. 

Venetsia.JPG

Venematkalla kentälle, auringon laskiessa alkoi laskeutua merelle sumu. Lentomme oli myöhässä jo valmiiksi, ja sakenevan sumun takia se myöhästyi entisestään. Lopulta koneessa istuessamme jännitimme, pääsemmeköhän lähtemään laisinkaan vai saammeko ylimääräisen Venetsiapäivän. Lopulta kone oli turvallisesti ilmassa ja me väsyneet matkalaiset lähes samantien unessa. Helsinki-Vantaalla sitten jännitimme, kuinka matkatavaramme ovat pärjänneet ruumassa: laukuissa olivat matkamuistomme, ne nestemäiset siis. Herkut onneksi tulivat kaikki ehjinä kotiin asti. Nyt kaapissa odotteleekin sitten muutamia tarkoin valittuja, suoraan tiloilta ostettuja pulloja, niitä kylmiä talvi-iltoja varten, kun tekee mieli vain istua viltin alla villasukat jalassa ja viinilasi kädessä!

Yleisiä huomioita matkalta:

  •  Ihmiset ovat huikean vieraanvaraisia!
  • Kaikkialla on todella siistiä: kadut, kaupungit, kioskit, kaupat, kahvilat ovat tahrattomia.

  • Syksyinen ilma Venetossa oli aurinkoinen, mutta kostea. Keskellä päivääkin leijaili sumua lähes kaikkialla.

  • Maaseudun talot olivat isoja ja pihat erittäin hyvin hoidettuja. Joskus piha oli jopa paremmassa kunnossa kuin talo.

  • Viiniä juodaan ruuan kanssa jo lapsesta asti muun perheen kanssa, useimmiten tosin laimennettuna.

  • Viiniköynnöksiä on kaikkialla. Valtavasti.

  • Juustoja syödään koko ajan. Kaikkialla. Valtavasti. (Vyötärölinja kiittää…)

Kiitos Viinitie ja matkaseura. Arrivederci Italia, kunnes näemme taas! 

Kaisa / Sushibar+Wine

kaisa.JPG