Andu avautuu pt3: Ruuhkavuodet

Huomiseksi pitäisi olla blogiteksti valmiina ja ideat on vähissä. Kirjoitetaan siis aiheesta jonka tunnen hyvin. Olen 36 vuotias Helsinkiläinen mies. Minulla on vaimo ja 1- ja 2-vuotiaat pikkupojat. Olen yrittäjä ja harrastan avomeripurjehdusta sekä kitaransoittoa. Tässä pieni avautuminen siitä miten tää homma toimii näin niinkuin käytännössä.

Kun tapasin vaimoni meillä oli huono hetki urallamme. Ilmaisjakelulehti We Are Helsingin markkinat sulivat alta ja ravintola Raku Ya:n nerokkaaksi kelattu remontti ja konseptin uusiminen menivät puihin. Olimme Hannan kanssa selkeästi toisillemme tarkoitetut ja hommat etenivätkin sitten vauhdilla - minulle heikommalla kotimaisella kielellä på svenska. Kaksi vuotta myöhemmin olimme menneet naimisiin ja saaneet esikoisemme Elliotin. Siihen sitten puolitoista vuotta lisää niin saimme iloksemme toisen pojan Danielin.

Hannan työnkuva lopetettiin hänen ollessa äitiyslomalla ja hän kouluttautui muutos valmentajaksi ja perusti toiminimen. Nyt lapsivapaat on virallisesti takana ja hän on perustanut ystäviensä kanssa Wecast nimisen podcast tuotantoyrityksen ja aloittanut oman Ihanat Ipanat -podin.

Kohdattuani vaimoni me ollaan Matin kanssa avattu isompia ja pienempiä ravintoloita yhteensä 6 kappaletta ja tehty ensimmäiset vakavemmat konsulttikeikkamme. Muistan joskus todenneeni, että on ehkä parasta että perheessämme yksi yrittää ja toinen tuo tasapainoa. Puolustuksekseni todettakoot, että olimme juuri tuolloin kohdanneet hieman turhan paljon vastatuulta Sarkkisen kanssa. Tänään kun katsoo arkeamme on hankala kuvitella miten tämä voisi toimia jotenkin muuten kuin kahden yrittäjän yhteistyönä.

Meidän nuorempi poika on vielä kotona ja hänen tulisi aloittaa dagis elokuussa, mutta saimme juuri tänään tiedon, että hän ei mahdu samaan päiväkotiin isoveljensä kanssa. No eipä tietenkään - sehän olisi ollut aivan liian helppoa ja idyllistä. Tähän saakka olemme jaksaneet tätä kalenteri-tetristä ihan ok, kun on voinut ajatella, että kesän jälkeen helpottaa. Eiköhän tämäkin kuitenkin jotenkin ratkea.

Meillä on itseasiassa tosi hyvä setuppi. Sukulaisia ja ystäviä on lähellä ja duunissa työkavereina itsenäisiä osaajia. Vaikka tällä hetkellä rakennan työkseni pilvilinnaa tuntuu siltä, että homma on näpeissä.

Huomenna illalla perheen kalenterissa lukee OXin kevätjuhlat ja Wecastin kick off. Ihan perushommia jos Hannalla ei olisi aivokalvontulehdusta ja lepopakko. Eli siirrynkin tästä koneelta neuvottelemaan vaimoraatoni kanssa miten saamme taas seuraavan vuorokauden toimimaan. Kisaveneen kylkiä hiomaan en kyllä tästä nyt lohkea, sori gundit.

Norjalainen hotellikeisari Stordalen pohdiskelee kirjassaan retrospektiivisti josko haluaisi muuttaa jotain ja toteaa suht osuvasti tyyliin:

“Jos saisin toisen mahdollisuuden toivon, että valitsisin toisin mutta en tekisi sitä kuitenkaan” -Petter Stordalen

Yrittäjyys on kokonaisvaltainen elämäntapa josta on helppo nauttia jos osaa asennoitua oikein.

Living the dream -Andu