TeemaKurkkuja keskeltä kaupunkia
Perinteisen lähiruuan tuottaminen ja myyminen ovat loikanneet 2000-luvulle. Lähiruuan ystävän on yhä helpompi löytää yhä lähempänä tuotettua, lisäaineetonta vatsantäytettä.
Producing and selling local food has taken a leap into a new millennium. Locavores have an increasingly easier time finding additive-free food produced ever nearer.
Porvoolaisen Hommanäs Gårdin suurella hellalla porisevat hillot ja hyytelöt – aivan kuin menneinä vuosikymmeninä, isoäidin aikaan. Tilan vanhaemäntä Brita Andersson häärää kauhan varressa aivan kuin minä tahansa päivänä 12 viime vuoden aikana. Raparperi, inkivääri ja minttu tuoksuvat. Syntyy säilöntäaineetonta lähiruokaa uusimaalaisille.
Lähiruuan saatavuus on parantunut Helsingissä huomattavasti viimeisten vuosien aikana luomu- ja lähiruuan arvostuksen kasvun myötä. Ruuan pientuotanto on Helsingissä lähes olematonta, mutta Uudenmaan alueelta tuottajia löytyy muun muassa Loviisan ja Porvoon suunnalta.
Aiemmin lähiruoka hankittiin toreilta, mutta nyt uusien EU-direktiivien myötä torikauppiaiden määrä on vähentynyt 5 000:sta tuhanteen. Lasipalatsissa toimiva lähi- ja luomuelintarvikkeita myyvä Maatilatori on perinteisten torien rinnalle noussut kyläkaupan ja torin yhdistelmä, jossa vaihdetaan ruokaostosten lomassa kuulumisia ja kylän juoruja.
”Tarkoituksemme on laittaa Lasipalatsin aukiolle myös oma pieni tori, josta ihmiset voisivat esimerkiksi perjantaisin työpäivän jälkeen noutaa viikonlopun antimet”, visioi uuden ajan kyläkauppiaaksi tituleerattu Aki Arjola, yksi Maatilatorin taustalla olevan Eat&Joy -joukon musketööreistä. 2000-luvun kaupunkilaistorilla olisi luvassa myös ”musaa ja muuta meininkiä”.
Uutta verta tiloille
Nojailen Maatilatorin tiskiin ja ryystän kahvia. Yritän epätoivoisesti vaihtaa kuulumisia henkilökunnan kanssa, mutta ehtymätön asiakasvirta keskeyttää rupattelun tuon tuostakin.
Tiskiin nojaillessani kaartaa Lasipalatsin aukiolle vihreä Jaguar lastinaan hilloja, hyytelöitä, mehuja, inkivääriliemeen säilöttyjä vihreitä tomaatteja ja mummon kurkkuja. Hommanäs Gårdin isäntä Magnus Andersson tuo Maatilatorille uuden erän tilan tuotteita.
Mutta missä ovat jyväjemmarin virttynyt villapaita, sarkahousut ja kumisaappaat? Andersson näyttää tilan isännän sijaan mainosmieheltä, joka on matkalla duuninjälkeiselle skumpalle lähimpään trendibaariin. Ruokasatsin takaa löytyy mies, joka ennen säilyketölkkejä roudasi suuren levy-yhtiön palveluksessa huippuartisteja Suomeen ja vastasi Stockmann-konsernin musiikista ja elokuvista.
Mehuja, hilloja, hyytelöitä ja säilykkeitä tuottava, 1600-luvulle tarinansa ulottava Hommanäs Gård koki muuta vuosi sitten sukupolvenvaihdoksen, jonka seurauksena 37-vuotiaasta musiikkimiehestä tuli tilan isäntä. ”Äitini keittää edelleen hillot ja hyytelöt itse, mutta tuotamme monet tuotteemme alihankintana esimerkiksi lähiseudun mehustamoissa. Pientuottajan ei ole järkeä rakentaa isoja tuotantotiloja, sillä kannattavuuden säilyttämiseksi tuotantovolyymien pitäisi olla järjettömän suuria”, neljännen polven isäntä kertoo. ”Kaikki marjat tulevat lähialueen marjanviljelijöiltä, joita on paljon.”
”Suurin osa tuotteistamme tehdään vanhoilla resepteillä, joista osa on isoäidin peruja. Ei niissä sen kummempia salaisuuksia ole – hillot tehdään niin kuin se on aina tehty. Äiti myös kehittää uusia reseptejä, joista tehdään koe-erät kartanolla.”
Hommanäsin suosikkituotteet vaihtelevat sesongeittain. Keväisin suosikkituotteet ovat kotisima ja minttuhyytelö, jouluisin muun muassa Maatilatorilla myytävä glögi. Syksyllä halutaan juoda mustaherukkamehua, kesällä raparperi-minttujuomaa.
Joulupöydän kuninkaalliset
Jouluglögistä tullee myös Maatilatorin joulusuosikki, samoin luomukinkuista. Aki Arjola toivoo, että myyntiin saataisiin myös luomu- ja lähiruuan sanansaattajakokki Markus Maulavirran joululaatikoita.
Ruikutus luomun ja lähiruuan kalleudesta ei näytä vaikuttavan asiakasvirtaan ainakaan Maatilatorilla ja kokeiluluontoisesti alkukesällä avattu liike jatkaa toimintaansa. ”Minä ainakin syön paremmalla mielellä, kun tiedän, mistä ruokani on peräisin, eläimet ovat saaneet arvoisensa kohtelun ja jokainen saa ansaitsemansa palkkion tehdystä työstä”, toteaa vakioasiakas Anja.
Tilanne lähiruuan saatavuuden suhteen tuntuu myös olevan suhteellisen hyvä. ”Totta kai myymämme poronliha tulee Lapista eikä Helsingistä, mutta olemme huomanneet tuotantopiirin pienenevän koko ajan. Meille tarjotaan jatkuvasti tuotteita tuottajilta yhä lähempää”, Arjola kertoo.
Lähi- ja luomuruoka näyttää lunastaneen paikkansa helsinkiläisten herkutteluhetkissä – ja ehkä myös joulupöydissä. •
On a large stove at Hommanäs Gård in Porvoo, kettles full of jam and jelly are bubbling – just like decades ago. The farm’s mistress Brita Andersson is stirring the pots just like she has every day for the past 12 years. There’s a faint scent of rhubarb, ginger and mint floating around. The end result is additive-free local food for the people of Uusimaa area.
Finding local food in Helsinki has gotten much easier in the last couple of years thanks to increased appreciation for natural and local food. Small-scale food production is sparse in Helsinki, but around Uusimaa there are several producers for example in Loviisa and Porvoo.
Previously people got local food from marketplaces, but due to new EU directives the amount of market sellers has gone down from 5.000 to just one thousand. Maatilatori, a store selling local and organic foodstuffs located in Lasipalatsi, has become a hybrid of a traditional marketplace and a village store where people can come gossip while they’re shopping.
“We’re planning on opening a small marketplace in the Lasipalatsi square. People could for example come pick up their weekend shopping on Fridays after work,” envisions Aki Arjola, who’s been dubbed a new-age village shopkeeper. He’s part of Eat&Joy, the group behind Maatilatori. According to Arjola, this urban marketplace of the new millennium would also have “music and other events”.
Farmers of the future
I’m leaning on the counter at Maatilatori sipping my coffee. I’m desperately trying to chat with the staff, but a nonstop flow of customers keeps interrupting our conversation.
All of a sudden a green Jaguar turns onto the adjacent square packed with jams, jellies, juices, gingerpickled green tomatoes and grandma’s cucumbers. The master of Hommanäs Gård, Magnus Andersson is bringing a new batch of products to Maatilatori.
But where’s the worn out sweater, the baggy pants, the wellingtons? Andersson looks less like a farmer and more like an copywriter heading for some afterwork champagne at the nearest trend bar. Carrying a mountain of food is a man who used to work for a large record label bringing top artists to Finland, a man who used to be in charge of music and movies for the Stockmann group.
Hommanäs Gård, which dates back to the 17th century, had a generational shift a couple of years ago. That made a 37-year-old music man into a master of a farm. “My mother still makes the jams and jellies herself, but we subsidize many of our products to nearby juice producers, for example. It doesn’t make sense for a small producer to invest in big production facilities, because the production volume needs to be insane for the business to be profitable,” says the fourth-generation master. “All of our berries come from numerous local farmers.”
“Most of our products are made with old recipes, some of which are by my grandmother. Not that there’s a real secret – we make jam like it’s always been made. My mother also comes up with new recipes that we test produce at the mansion.”
Hommanäs’ most popular products change according to season. During the spring the favorites are homemade mead and mint jelly, around Christmas time it’s mulled wine, glögi, which can be also found at Maatilatori. In the fall people want to drink blackcurrant juice and during the summer rhubarb-mint juice.
A royal feast
At Maatilatori, mulled wine will probably become a Christmas favorite along with organic ham. Aki Arjola hopes to also get christmas casseroles on sale from chef Markus Maulavirta, who is an avid spokesperson for organic and locally produced food.
The whining about the higher prices of organic and local food doesn’t seem to affect Maatilatori’s customers, and the store that started as an experiment in the summer will keep its doors open. “I know I dine with a better conscience when I know where my food is from, that the animals have been treated well and that everyone gets the reward they deserve for their work,” remarks regular customer.
The situation regarding the obtainability of locally produced food seems to be pretty good. “Of course the reindeer meat we sell comes from Lapland instead of Helsinki, but we’ve noticed the production circle closing in. We get offers from producers ever nearer all the time,” Arjola says. •
Food facts Finland
- 80 % kaikesta ruoasta Suomessa myydään kaupan keskusliikkeiden eli S- ja K-ryhmän kautta
- 75 % ostetusta ruoasta on neljän suurimman ruokatalon valmistamaa
- 0,9 % kaikesta Suomessa ostetusta ruuasta on luomua
- 50 % vuoden 2009 Suomen 50 Parasta Ravintolaa -listan ravintoloista käyttää pien- ja lähituottajien raaka-aineita
- 150 pientuottajaa myy tuotteitaan Maatilatorin kautta
- 80 % of all food in Finland is sold through two wholesale companies, S Group and Kesko
- 75 % of all food bought in Finland is produced by four largest food producing companies
- 0.9 % of all food bought in Finland is organic
- 50 % of restaurants among the 50 Best Restaurants 2009 use ingredients from small and local producers
- 150 small producers sell their products at Maatilatori
Lähde/Source: Eat&Joy Maatilatori
www.viisitahtea.fi/eat-and-joy/maatilatori