TeemaDiskotkaa hyvät ihmiset
Vajoamme Redrumin syövereihin ja eurodiskon biitti iskee syvälle tajuntaan. On keskiviikkoilta ja paikalla on edustava kavalkadi nuoria neitosia ja heidän paikalleen houkuttelemina muutama urhokin.
DJ kopin luona pari pirkkoa siiderilasit kädessä anelevat transea. Mutta ei. Sitä ei löydy tämän illan levysalkusta. Luvassa sitä vastoin tuhtikattaus Laserdansea.
Lauri Soini, mies Laserdansen ja monien muiden bileiden takana, soittaa melkein jokaisessa ohjelmaklubissa Helsingissä muun muassa Redrumissa, Nollassa, Korjaamolla, Rosegardenissa, Kuudennella linjalla, We Got Beefissa ja Luftissa. ”Soitan Dj- ja ohjelmalähtöisemmillä klubeilla.” Ja tämä tarkoittaa, että paikassa on mikserit ja levysoittimet, ja sitä promotoidaan musiikkitapahtumana.
Housen viemä
”Alex Nieminen veti Radio Mafialla housemusaohjelmaa nimeltä Dancemop ja minä kuuntelin sitä alta kymmenenvuotiaana haltioituneena landella. Ihmettelin, miten nämä biisit kestävät niin pitkään ja kuulostavat uskomattoman hyviltä. Myöhemmin selvisi, että tämä johtui siitä, että ne ovat DJ-miksauksia. Olin ihan fiiliksissä – house, tekno ja dj-meininki veivät jo tuolloin mennessään.”
Kuten moni muukin Soini on aloittanut soittouransa 10-11-vuotiaana koulun limudiskossa. ”Kovin protahan tuo meininki ei ollut. Mutta onneksi meillä oli Leppävaaran Maxi. Hankin sieltä ensimmäiset vinyylini, se oli aikansa legendaarinen levynostopaikka, josta kaikki hakivat levynsä.”
15–16-vuotiaana olikin sitten Lepakon aamubileiden vuoro. ”Luonnollisesti 18-vuotiaana, kun pääsi baareihin sisälle, meininki kiihtyi. Yhdeksänkymmentä luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteessa oli kovin erilainen DJ-meininki. Silloin saattoi soittaa jossain tuhannen hengen bileissä Makasiineilla.”
Tämän päivän keikat ovat intiimeillä ja pienemmillä klubeilla. Nykyään myös Soinin oma rooli on muuttunut, hän enemminkin promotoi muita artisteja ja tapahtumia. ”Välillä tulee fiilis, että olisi mahtava vain ottaa levyt ja mennä klubille soittelemaan ja sitten olisikin hyvät bileet.” Loppuvuodeksi on tulossa noin 50 keikkaa, joten aika usein mies päätyy vieläkin levylautasen taakse.
Laserista kouludiskomeininkiä
Eurooppalaisen diskomusiikin luvattu ilta. Kattauksessa on niin ranskalaista, italialaista ja miksei norjalaista diskoa. ”Katsoin Redrumin ohjelmaa ja sieltä puuttui täysin diskoklubi. Avajaisissa oli yli 300 henkeä, mikä on loistavasti, sillä syyskuu on aina vaikea: jengi makselee kesän visalaskujaan, joogaa ja alkaa vetää kasvisruokaa.”
Redrum ei ole ehkä se diskoin paikka. ”Minua pyydettiin tekemään sinne klubia. Jos viikkoiltana saa klubin toimimaan, silloin ei ole kamalasti kilpailua. Redrumisaa on hyvä soundi. ”Siellä on jopa liiankin hyvä: siellä ei voi soittaa niitä surkeimpia biisejä, joita voi soitella muualla. Mutta en missään nimessä valita. Ajatuksena on seurustelu disko – sellainen rento kouludiskomeininki. Se on myös hyvä tanssipaikka.”
Makuasioita
Soini toimi kymmenen vuotta it-alalla myyntipäällikkönä. ”Näkihän siinä maailmaa, mutta musiikki on aina ollut harrastaus ja samalla se on aina ollut ainut pysyvä asia elämässäni. Keikkaa alkoi pukata niin paljon, että tulitikut silmissä alkoivat olla tarpeen töissä. Puuhastelen kaikenlaista musiikin parissa ja teen sen lisäksi satunnaisia keikkoja kuten muotinäytöksiä ja firman ykstyisbailuja. Kai sitä vieläkin haaveilee, että tekisi jotain fiksumpaa. Tämä ei myöskään ole parisuhteen kannalta helpoin ammatti; työajat ovat mitä ovat ja intohimo musiikkiin menee kaiken edelle.
Saako teillä toivoa? Onko mitään mitä et suostuisi soittamaan? ”Minä olen vain kerran kieltäytynyt keikasta. Kyseessä oli entisen työkaverin kaverin häät. Jossain vaiheessa ilmeni, että minun ei tarvitsisi ottaa levyjäni mukaan, siellä on sellainen suomipoppimeininki ja jossain vaiheessa tulee karaoke. Se olisi ollut hauskaakin, jos olisin tuntenut tyypit ja ollut edes hivenen kartalla mistä musiikista on kyse. Jonkun tutun häissä olisinkin voinut toimia vaikka karaokeisäntänä. Mutta samaan aikaan oli toinenkin keikka, joka oli omempi, joten valinta ei ollut vaikea.”
”Vanhemmiten alkaa ymmärtämään kaikkea musiikkia, kaikille musiikille löytyy hetkensä. Ajettiin kerran Nevadan autiomaan läpi ja jopa country upposi – vaikka olin aina vihannut kyseistä musiikkilajia. Jos teen saman uudelleen, pauhaa radiossa taatusti country.”
DJ on kunkku. ”Redrum on kyllä oikeastaan aika dj-alttari. Mieluummin yleensä soitan aina jengin tasalla tanssilattialla. On tietenkin tapahtumia, joissa dj on eriasemassa. Esimerkiksi Italialaista diskolegendaa, Daniele Baldellia olisi hauskaa päästä aikakoneella Italiaan tsiikaamaan 80-luvulla. Tyyppi veti avaruusaluksestaan kunnon kosmista diskoa. Siinä oli spektaakkelinomaisuutta.”
DJ:llä ei kuulemma käykään aina flaksi. Vaikka urbaanilegenda näin väittääkin. Ja toisenkin myytin Lauri Soini murtaa: DJ:t eivät ole aina kännissä. ”Siitä ei tulisi mitään, vaikka välillä sitä onkin pienessä sievässä.”
Laserdans joka keskiviikko redrumissa (vuorikatu 2). katso tarkemmat tiedot osoitteessa www.redrum.fi